Joskus varmaan itse kustakin tuntuu että kaikki menee pieleen. Noh, mulla ei varmaankaan aivan kaikki, mutta ainakin tän päivän uimakisat meni niin päin pyllyä ettei rajaa. Tottakai siinä pitää pään sekottamiseks olla sata piippausta ennenkun tulee varsinainen lähtöpiippaus, ja niimpä mä tipahdin veteen ennen varsinaista piippausta. Ja mikä pahinta: Mun kaks eksää, ja nykyinen poikakaveri oli kattomassa, koska niilläkin oli kisat. Ei niilläkään kai hyvin mennyt mutta mua nolotti aivan kamalasti. No mut, elämä jatkuu vissiinkin, tuskin sitä kukaan viikon päästä muistaa, ainakin luulisin ettei. Asiasta toiseen, huomena on uskonnonkokeet, joihin oon tehnyt valtavasti muistiinpanoja, ja kun salkkarit loppuu niin kaipa pitäs tunti vielä väsätä niitä ja lukee vaik se alue läpi kerran, ettei oo ihan pihalla huomena, koska mun uskonto vois laskee kasiin, ja se ei ois kiva. Mut onneks ajatus huomisesta Nikon, Amandan ja Jarin kanssa pelastaa, ja loppu illasta me ollaan varmaan Nikon kaa kahestaankin..

Mut nyt mä muokkailen näit sivui ehkä vielä vähän ja sitten lähen kattoon Salkkareita, kun ei oo tullu niitä seurattua hirveemmin. Kiitos päivyri, autoit jälleen mua purkamaan paineet. :)